perjantai 26. elokuuta 2016

Punainen, on punainen, on punainen

Värisilmään pilkahtaa tänään punainen, aamulla jopa harkitsin pukeutuvani ainoaa Gudrun Sjöden-mekkooni kun menin verikokeisiin (punaista!) ja eilen meinasin ostaa punaisen syvänmallisen olkakassin kirpparilta (kun piti kuljettaa kylillä kahden litran pissatonkkaa (anteeksi nyt intiimi paljastus) ja se pisti olkalaukusta ulos kiusallisesti ja loiskuikin vielä mokoma siinä kävellessä - ei siinä tosin pissaa ollut kahta litraa) Ja vieläpä hetken harkitsin punaista villamyssyäkin. Mutta vain harkitsin, ja hetken vain. Ilmeisesti yleinen värijano on nyt, maalaamista kaipaan aivan hirveästi.

Tänään Mänttään koruasioissa ja museolle hakemaan ystäväni Andreaksen töitä.

Raparperin kukka :)

Sellised hetki ka kui ma otsin punast ja natuke, ainult natuke kavatsen seda kasutada... kui ma arvan et sest et ma igatsen maalimine.

torstai 25. elokuuta 2016

Vihreä

Taas väripostauksia, mutta kun. Tänään näin kirpparilla vihreän irlantilaisen neuleen, semmoisen just ihanan mutta kokoa M. No ilmoitin tyttärelle josko tykkäisi, hakisi pois. Vihreään törmäilin muutenkin tänään, kummakseni. Eilen silmät haki ihan muita värejä, mutta illalla pääsin puolukkametsään (ja näin elämäni ensimmäisen hirvikärpäsen, se yritti kiitää räpeltää mun hihasta sisään vaan ehdin listiä sen - Ville taas sai melkein 10 niitä kimppuunsa, kotonakin vielä löytyi päästään) ja siellä silmiin juuttui se vihreä. Puolukoita tuli pari litraa meidän onnettomien kyykistellessä mättäillä, kumpikin vaivaisina. Villeltä imettiin nestettä polvesta ja uudet kipulääkkeet sai ja reumaverikokeetkin nyt otettiin, oltiin me siinä illansuussa sitten hilpeä näky. Täällä onneksi kukaan ei kahtele. Yhtenä päivänä menin tosin puskan taa piiloon aina kun auto meni ohitse ja olin punahilkkana metsässä, punaisen korin ja vaaleanpunaisen vintageanorakkini kanssa. Hihi. Yhdessä kuvassa muuten aitoa pajunköyttä, miehet teki.

Sellest rohelisest ma ei kunagi saa liiga palju :)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Keltainen, oranssi

Oli aikoja kun pukeuduin paljon keltaiseen ja oranssiin - nyt en osaa lainkaan, en edes sen värisiä asusteita (=huiveja) pitää. Kuvissa, joissa minulla on pitkä punainen tukka, on ylläni lähes järjestään kirkkaita heleitä värejä. En ole enää kirkas, heleä ihminen. Tukkanikin on haalistunut ja siitä on vain puolet jäljellä, ja sekin puolikas lyhyt. Leikkautin itselleni muodikkaan (juu!) piilokaljun taannoin. Nyt odotan vain hiusten kasvua ponnaripituuteen. Voisi tähän näpertää muutaman pehmeän takunkin kyllä.

Mutta piha on kaunis nyt, oranssina ja keltaisena loistavine kukkineen - loppukesän (tai alkusyksyn, tänäänhän on Perttulin päivä!) väri-iloiset krassit, sametti- ja kehäkukat! Jo kaukaa tulee hyvä mieli, ja ihan ilman omaa ansiota - kukat ovat saaneet kasvaa rauhassa ja uholettomasti, kunhan siemenet heitin multiin. No, vähän piti koulia taimiakin. Mutta pääosin ilman apuani.

Vasta nyt voi istahtaa katsomaan kasvimaata, ihailla sen runsautta (ja toivoa, että oikeaa satoa olisi enemmmn, mutta kyllä silmänilokin on puoli ruokaa!) ja levätä. Uusia perennapenkkejä ja kohopenkkejä pitää tehdä, vaan itse en kykene kaivamaan enkä roudaamaan hiekkaakaan. Sain tänään taas 4 kortisonipiikkiä ja saikkua kuun loppuun.

Minu endise elu värvid oli kollane ja oranz, kuid nüüd pole vaja midagi heledat värvid. Mulle meeldib kõige rohkem must ja hall, väikese pruuniga, võib-olla natuke punane või sinine. Olen allergine kollase ja oranzi vastu!?

maanantai 22. elokuuta 2016

Ympyräpympyrä

Mitähän ihmiset tekivät ennen kuin keksivät ympyrän?

Pole midagi muud nüüd öelda, andeks.

Osa minusta alkaa jo panikoida

...ihan vähän vaan, eiksnii. Mutta viimeöiset kipu-tukehtumis-turvotussessiot oli jo liikaa. Ylihuomenna lääkäri. Saako NYT sanoa etten ala? Saatan näyttää toimivan ihan normaalin rajoissa ja pystyn olemaan kuin ihminen ainakin, vaan oikeasti vaan puhun puille puhtahille, haastan haavan lehtisille... kävin kelkettämässä yläpellolla parkua pois.

Kuid liiga palju on liiga palju, eks? Isegi haigus ja ebakindlus.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Soon söndaaki

Tänään käytiin liturgiassa Kolhon kirkossa, Ville toimi lukijana ja minä yritin laulaa kuorossa (kuvassa myös kanttorina toiminut Kerttu). Kävimme kirkkokahvilla/syömässä (ihania ruokia) kirkon isännöitsijän Topin kotona - voi miten mukavaa oli, ja miten hauskoja ihmisiä! Tuosta "hauskasta" tulee mieleen joku vanha kirja, eiks vaan? Niin viihtyisää ja pienellä porukalla minullakin sujuu hyvin, ei ole liikaa hälinää. Migreenikin on ollut pois taas torstai-iltapäivän jälkeen eli kolme päivää, peräti! Nyt kyllä sattuu niskaan ja leukaniveliin, olen kumarrellut kasvimaalla ja metsässä. Saa nähdä kuinka käy, josko muuttuu kohtaukseksi. Mutta kirkkopäivä, hei!

Kävin tänään metsässä katselemassa onko karhun jälkiä mutta vain supikoiran kaivantoja löysin, ja peuraperheen makuuksia. Värjäyssieniä olisi, haluaakohan joku haisuseitikkiä, voisin lähettää postissa :D Hortoilin aikani tontilla ja löysin Salaisen Puutarhani, jonka aina unohdan. Vanhan kasvimaan paikalla se rehottaa ukonhattuineen kultapalloineen kaikkineen. Muistin vanhan kuvan, jonka otin inspiroituneena Omo Tribesta. Palsamiakin löytyi, mistä lie tullut - revin pois ettei leviö naapurin peltoon!

Kasvimaalla kovasti olen tehnyt hommia - eli hiljalleen kuopsuttanut, kitkenyt, lisäillyt multaa, suunnitellut ensi vuotta... kaivanut pari kuoppaakin, ja välillä käynyt syömässä tomaatteja suoraan puskasta. Kasvihuone on trooppinen, yritän saada sadon valmistumaan ja vielä yhden korjuun basilikaakin. Ja lehtikaali! Selvisimme voittajana kaalikoita vastaan! Kolmen päivänä viikon sisällä taistelin heinäkuussa niitten kirottujen toukkien ja munarykelmien kanssa ja nyt kaalia on, ja on, ja on! Huraa! Ihan hirveästi kuvia, huh.

Minu salajane aed, mis ma unustasin jälle, on roheline ja kollane ja sinine ka - seal mõned mürgised taimed... no, ei ole, ainult Aconitum x stoerkianum.