sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Taidetta ja kanoja (ja yksi kukko)

Jaksan vielä kirjoittaa toisen jutun... kiitos Siperianteen! On se ihme juoma, olen tänään touhuillut hissuksiin kaikkea mitä en ole ennen jaksanut edes kuvitella tekeväni - kaikkea pientä mutta tarpeellista.

Kävin Mäntän kuvataideviikkojen näyttelyssä Pekilossa, siellä oli muutama todella kiinnostava ja avartava juttu. Tämä Charles Sandisonin teos Hyvän ja pahan tiedon puu esimerkiksi. Tekotapa on 6-kanavainen datainstallaatio, tietokoneet, C++-koodi. Josta tavasta en ymmärrä mitään, mutta tämä liikkui ja vilkkui ja kasvoi ja muuntui pimeän huoneen seinillä. Pauliina Turakka-Purhosen tekstiiliveistos la Primavera oli huikea myös. Ne jalustaan kirjotut kukat varsinkin liimasivat minut työn ääreen. Kuvaa en ottanut.

Ja kanat sitten, oi miten ne ilahduttavat edelleen. Kukko on sopeutunut joukkoon ja huolehtii rouvistaan mainiosti. Alku oli vaikea - kukkoparka ravasi nurkassa poispääsyä etsien, se oli tottunut olemaan alimmalla arvosijalla edellisessä tarhassa koska ei ole järin kiinnostunut tytöistä. Viikon verran se etsi paikkaansa ja nyt sujuu hienosti. Aina aamuisin kun tämän porukan päästää ulkotarhaan - ja myös jos kukko on arvioinut tyttöjensä olleen jossain vaarassa (aidan toisella puolella esimerkiksi) - se tekee jotain mitä sanon "elkeiksi": se tepastelee kanan vierelle, harottaa ulommaisen siiven alaspäin levälleen ja kuopii jalallaan, sitten menee seuraavan kanan luo toistamaan tempun. Selvästi viestien että "olen tässä sinun ja kavalan maailman välissä!" Kukko myös tekee touhukkaita tupatarkastuksia munintapesiin, kovasti motkottaen ja tonkien joka nurkan. Yritän ladata videoita tuubiin kunhan kerkiän, nyt ne on vain facebookissa. Kaiken kaikkiaan kanat ei selvästikään kärsi aspergeristä, sen verran sosiaalisia hömppiä ne on - kaikessa mukana, koko ajan jaloissa, yhdessä mennään peräkanaa (!!!) pitkin tarhaa ja hauskinta huvia lienee ihan vaan niitten katselu. Jos ei lasketa sitä kun kukko löytää herkkupalan ja alkaa kotkottaa kaula pitkänä - se kutsuu rouvansa! Tarhakotilot on ihan parasta!

Lisäksi olemme olleet lehdessä taas, tässä kolme juttua, kaksi dokumenttifilmistä ja yksi Villen sairaudesta fibromyalgia-päivänä 12.5.

Kylppäriremontti saatiin tehtyä, nyt on ihana kylpeä puhtaassa vedessä, valkeassa ammeessa, valkean orkidean loistaessa nurkassa ja ikkunassakin on lasimaalaus (tai semmoinen tiffanyjuttu oikeestaan) jonka löysin kirppikseltä! Yksin seinien puhdistus raudasta oli jo kova työ.

Iloa on etsittävä, kauneutta opittava näkemään.

Veel teine jutt, sest ma olen joonud Siberia-tee ja teinut mitmesugused väikesed asjad - nagu luuletuse kirjutamine, kasvuhoone koristamine ja kanu vaatamine.

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kerran kuussako päivittää hän?

Vissiin niin. En kerta kaikkiaan kykene tänne useammin. FB pelittää päiväkirjana, samoin bullet journal. Kananhoitoa on harrastettu ahkeraan, kesämatkasuunnitelmia tehty ja sovittu, navikassa on hoidettu kasvihuonetta ja kotona kasvimaata... siis päivät täynnä tekemistä vaikka keho sanoisi mitä. Ja sehän sanoo, edelleen. Verenpainelääkitys on auttanut onneksi ja luultavasti saan jotain muutakin hoitavaa lähiaikoina, vissiin on uniapnea tai joku keuhkojuttu kun keuhkopolille pittää kirjuuttaa lähete - tämän kertoi minulle sairaanhoitaja jolta muistin kysyä unimittauksen tuloksia asenteella "ainiin kysyn vaikkei sieltäkään mitään varmaan löytynyt", ja oli löytynyt ihan reippaastikin. Kerrankin siis löytynyt jotain, rasti seinään! Jospa yölliset tukehdukset selviäisivät - turvotuksia uniapnea ei selitä kylläkään.

Mutta olen vahvistanut itseäni mm. Helena Mirandan ajatuksilla kivusta, jäävuorikuvalla ja muilla hyvillä konsteilla ja käynyt uimahallissa viikottain jälleen - kohta se menee kesäksi kiinni mutta toivon mukaan saisimme laiturin rakennettua ja veneen korjattua niin pääsen järveen tänä kesänä.

Kävin tässä viikolla puolustusvoimien kiertuetapahtumassa Jyväskylässä ja oli hämmästyttävän mukavaa (tässä videota, kohdassa 1:20 Arne ja pappa :)) - siis kaikki, tapahtuma itsessään tietysti mutta myös itse kaupunki. Että alanko jo luopua vanhoista taakoista ja rasitteista tosiaan? Istuin satamakahvilassa aamiaisella ja luin Cennino Cenninin kirjaa maalaustaiteesta, katselin laivoja, ihmisiä, taloja, katuja. Olin itsekseni ilman suunnitelmia, päämäärää, aikatauluja. Osa perheestä oli tapahtumassa mukana käymäseltään, minä jäin yöksi pojan luo - kuvassa näky vävymies ja Arne ampumassa. Nautin jopa lentonäytöksestä, minä lentopelkohiiri. Kotona odotti tuhannet mäkäräiset ja kasvimaan loputon työ, paljon paremmin jaksan kaiken rasituksen kun käyn tuulettumassa välillä.

Mikä myös on ihanaa, on se että linkillä pääsee halvalla matkustamaan. Jyväskylään edestakaisin taisin maksaa viitisen euroa. Muista kuvista: maalasin Nonon nahkatakin selkään Pölökanin, Ville harjoittaa kanakuiskausta, laivat on kauniita, terassi siivottu, tsasounapolku ajeltu, ja aivan kesän alussa saatiin rantakatiskasta haukia - mutta sen jälkeen ei ole päästy katiskalle, laituri/veneongelman vuoksi.

Lapsepõlves minu kodulinn oli vanaaegne ja ilus ka, mulle meeldis vanad puust majad ja parkid ja selline väikelinna tunne. Aga nüüd... olen õppinud et minu vana kodulinn on tulnud ka täiskasvuseks, nagu mina isegi. Minu peab seda uude silmaga vaatama - seal on palju ilusaid kohti, veelgi hoolimata sellest et vanad majad on lammutatud maha.

torstai 18. toukokuuta 2017

Kanoja :)

Kylläpä noista oli iloa jo ensimmäisenä iltana! Voi yhen kerran! :D Oviaukko oli vieras juttu, kissasta puhumattakaan. Aamulla oli jo kolme somaa munaa tarjolla.

Oh, kanu ema on õnnelik! Juba esimesel hommikul kolm muna!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Yökukkujia koko perheen voimin

Tässä talossa yö on verhojen raosta loistavaa
hämmästyttävän kirkasta taivasta
Seinällä seisoo keltainen suorakaide julistamassa kesää
Vaikka siniharmaalla taivaalla näkyy planeettoja pilviä ylilentäviä ilma-aluksia
ja pääskytkin ovat saapuneet

En ymmärrä mihin sakea pimeys meni
Joko se nyt
Vai vastako se kohta?
Että tuollakin Jupiterilla on lupa loistaa vaikkei kuutakaan näy!
Katson uudestaan ja tajuan yön soivan linnunlaulua.

Olohuoneessa miesääni kertoo fantasian maailmoista
ja makuuhuoneessa kuuluu Pikku Pietarin piha yhtä lujalla
Kello lyö pian yksi ja sanat ropisevat
Ropisevat kuin lyijyrakeet maitotonkkaan!

...............

Unettomia kipuöitä ja ylenpalttista murehtimista. Vaikkei tarttis. Kanala valmistui, aitaa teen hissukseen.

Öösel ärkvel kogu perega, kell käib, aga uni ei tule. Minutid jooksvad, linnud laulvad läbi öö, raadios soi vaikne muusik ja heliraamatud, hommikul on kõik silmad paistes ja nutvad: juba peab ärkama? Suvi, tule kiiresti, meie vajame sind!

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Pinnalla räpiköi

Täällä ihmetellään viiden minuutin välein vaihtuvaa säätä, vain ukkonen puuttuu. Eilen teekoossa sydänoireitten vuoksi, tänäänkin otan rauhallisesti. Väsyttää, mutta suunnittelen pihaa ja kanalaa. Liitalle koitti jo kesä, laitoin yllensä vahakankaan jossa somia lintuja ja kultapainatusta.

Tänavu on väga kummaline kevad, või on see isegi kevad? Viie minuti jooksul sajab, siis päike üllatab kurblik inimesed, ja jälle sajab vett ja lund.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Moneksi

Maahiska on ehtinyt viime viikkoina niin moneksi. Sylikummiksi, remontoijaksi, maalaajaksi, taiteilijaksi, filmitähdeksikin melkein. Meistä tehty dokumentti voitti kilpailun viime viikonloppuna Lappeenrannassa, siitä myöhemmin lisää. Kylpyhuoneeseen saadaan pian tuotua uusi amme ja pääsee kylpylätunnelmaan vallan. Kuopioon tuli kutsu yhtenä viikonloppuna - sain olla sylikummina pienelle Anna-Kaislalle. Se oli oikein ihana reissu, antoisa ja hellyttävä. Kiitos vanhemmilleen, olen onnellinen. Toivottavasti minusta sukeutuu hyvä kummi matkankin päästä.

Vappuaattona tuli taas lunta rutkasti, mutta vappupäivänä paistoi aurinko ja kaikki suli pois, linnunlaulua täys metsä ja venekin saatiin käännettyä korjausta varten. Paljon hyvää. Mutta tämä pää ja tämä jalka ja tämä kömpelyys ja yölliset turvotuksetkin taas. Ne ahdistavat ja surettavat ja... niin, ahdistavat. Miksei tutkita mitä tämän kömpelyyden takana on, kun voimat ja pinsettiote senkun heikkenee, koordinaatiosta puhumattakaan. Mutta iloitsen keväästä ja linnuista ja kaikesta siitä, joka täplittää elämäni ilonhetkin.

Ei ole runoyö
Istun ja odotan laskuvettä
Ja jos oikein kuvittelen voin nähdä
majakan, kallioita, lohdullisia valoja pienen kylän pienistä ikkunoista

Kohta lokit heräävät
Kalastajat saapuvat rantaan liukkaine lasteineen
Kuu kiskoo verkkonsa vedestä ja nostaa sieltä aamutähden seurakseen

Istun ja odotan laskuvettä

------

Herään äkkisyvään
ja heti huomaan vain kuvitelleeni merkityksellisen
Olleeni ei-paikalla,
eläneeni siinä ohessa ihan toista, ohuempaa elämää.
Sekin penkki jolla äitin ja isän tarina alkoi - miksen kysynyt tarkemmin? Häveliäisyydestäkö? Veikkaan että tyhmyydestä. Etten tarttunut hetkeen!

Tyynyssä kasvaa kohina. Sekin paheksuu.

Tien varrella eilen oli vihreäksi maalattu kivitalo
Etsin värille nimeä - neuvostovihreä? Tallinnanvihreä?
Entisen lapsenlikan entinen kotikylä, missä hän on nyt? Hän oli niin päättäväinen, saiko kaiken haluamansa?

Aika ei kulu
Se sammaloituu ja muuttuu nukkaiseksi tässä pimeässä.
Turkissaan satunnaisia poimuja ja taskuja se lepää raskaana ja odottaa kiiltokuvia laskoksiensa väliin.

---- Minu elu on juhtumisi täis, aga ei mäleta mis juhtus. Olin Kuopios ühe nädalavahetuse, ristiema rollis, see oli tõesti mugav ja ilus retk. Beebid on nii armsad. Vannitoas on renoveeritud nüüd natuke ja tundub et selle nädala jooksul saame jälle dušši seal votta.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Chrystus Zmartwychwstał! Zaprawdę Zmartwychwstał! :)

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Puolaksi tuossa otsikkona siis. Pääsiäinenhän jatkuu meillä monta viikkoa, sairastupaa täällä elätellään yhä mutta remontti ja työt jatkuu. Itse toipuelen vaihtelevalla menestyksellä, elän toivossa ja uskossa että viikonlopuksi olen rautaisessa kunnossa. Katselin telkkarista kun Roomassa oli Via Crucis ja siellä ihmisillä tuommottiset suojat kynttilöissä - pahvimukista tein muutaman (jaoin niitä ympäriinsä kokeiltavaksi ristisaatossa) ja kerrankin pääsi kirkon ympäri tulen sammumatta. Tänä vuonna ei siis tavanomaista kilvoitusta liekin varjelemiseksi, on ollut muutenkin niin rankkaa :)

Sain taas uusia munia käätyihini, paitsi että nuo olen vastaanottanut jo viime vuonna - Pia Lähteenmäen tekemä ihana lasinen liljamuna ja Villen tekemä "talvimuna" siis ripustettiin paikoilleen. Nuo lasihelmet ja -munat on niin ihmeellisiä! Niissä on kokonaisia maailmoita sisällä.

Pääsiäispäivänä käveltiin rannalle ja hilattiin venettä hiukan ylemmäs. Oi kevät! Värjäsin munia ja maalasin pienen ylösnousemustaulun. Se on kyllä vielä kesken, mutta jo seinällä. Hätähousu kun olen. Katselen sitä aikani ja maalaan loppuun kunhan keksin mitä ja miten. Ensimmäiset leskenlehdetkin kukkivat!

Kristus on ülestõusnud! Tõesti on ülestõusnud! Pole palju muud öelda :) Olen juba kolm nädalat olnud gripis ja muus haiguses, algab olla ruttu nii et pea ei kasuta. Niiöelda, liides on katki. Aga kevad on siin, see rõõmustas meele ja südame.