torstai 23. maaliskuuta 2017

Ihan tavallinen päivä

Usein viranomaiset ym. kyselee että miten saan ajan kulumaan kun olen "vain" kotona kipeänä. No kirjoitin ylös eilisen normipäivän. Kauhiata. Askelmittariin tulee ihan helposti 5000 tavallisena päivänä vaikken edes ulkona kävisi. Puolet niistä askelista tullee napsittua hukkaamieni tavaroitten etsiskelyssä. Maanantaina oli aamulla lääkärit meillä molemmilla ja sen jälkeen lähdettiin Jyväskylään muuttoavuksi ja viidenteen kerrokseen tavaroita roudatessa tuli mieleen että ois kiva jos hissi toimisi. Se toimi pari ensimmäistä kuormaa. Olin sitten alhaalla/kadulla valvomassa tavaroita kun en kykene juuri mitään kantamaan enkä kiipeämään portaita. Mutta sekin päivä oli ihan kamala. Laitanpa senkin tähän, ihan note to self: logistiikka on mun lajini. Tällainen päivärytmi ei onneksi ole ihan jatkuvaa, mutta sanoisin että 4-5 päivää viikossa menee usein näin. Ja ei, migreeni ei tule tästä. Tästä tulee pelkkä paniikki ja ahidistus.

Maanantai:

Klo 8 herätys (en tosin paljoa nukkunutkaan), nopea aamukahvi, peräkärry ym. tarpeet mukaan ja Keuruulle, Valo kouluun
9.00 lääkäri, 9.30 toinen lääkäri, aamiainen Heidin kahviossa, autolle kävely kilometrin päähän (se peräkärry...), ikioma kanakirja postista eli R-kioskilta, Jyväskylään lähtö, Kortepohjasta punaiset tiskipöydänjalat 5 euroa, Nonon luo hakemaan eka kuorma, omalle kirkolle hakemaan enkeleitä ja viemään yksi korjaustyö JA sopimaan tulevista paastoajan asioista JA moikkaamaan kavereita, viety tavaraa hissin kanssa 5:nteen kerrokseen, takaisin vanhalle asunnolle, toinen kuorma, jossain vaiheessa (matkalla uudelle asunnolle?)drive-in-hampurilaiset mukaan, muistaakseni, tavattu Nonon kämppis, ehkä syöty ne hampuusit, todettu että hissi on kuoliossa, saatu lisäkädet muuttoon ja haettu uusi kuorma(?), nähty siivoamista, kävin kävelyllä kaupassa (kahvia pulloissa, mehua, suklaata) tuotu alas ja ylös portaita varmaan jotain
klo 15.30 haettu Nillalle järkkyiso tietokonepöytä ja pienempi sivupöytä parkkihallista (tai siis piti ajaa sinne kun se toimisto josta pöytä lahjoitettiin on siellä), saatu lainaksi sähköporakone jolla irrotettu jalat pöydästä, palautettu pora, jossain tässä kävin hakemassa apteekista panacodia
haettu klo 16.00 Nonolle ei-niin-järkkypainava sohva A-salin vierestä, ajettu ja kannettu taas kaikki yläkertaan, nähty lisää ihmisiä, käyty tankkaamassa auto, oltu jo hiukan hysteerisiä, naurettu tyhmille jutuille, käytiinkö hakemassa taas yksi kuorma ehkä?,(montako niitä oli?), viety ylös, hissi yhä rikki ja huono palvelu huoltoon soitettaessa yhä/taas, viety parivaljakko siivoomaan entinen kämppä kun ensin haettiin siivousvälineet, lähdetty ajamaan kotiin
kotona klo 20.30
haettu uuniin ja telineeseen puita kuivumaan, ihailtu tähtiä, tehty ruoka Valolle, lukaistu yksi koepaperi läpi (9+), juotu kahvit, keitetty kissoille jäinen pieni hauki, ruokittu kissat ja pahoiteltu että hauki sittenkin sotki lattian. Unohdinko jotain? Matkalla kuunneltiin serlokki holmesta. Saaks nyt mennä nukkumaan? Villekin otti särkylääkkeen vihdoinkin. Mä en muista otinko ite. Joten en voi ottaakaan.
Kello on nyt 21.33. Autoa ei jaksettu enää tyhjentää meille tulleista tavaroista (paljon).

Keskiviikko:

7:20 herätys, kahvinkeitto, aamulääkkeet, likaisten astioitten haaliminen matkan varrelta, leivinuunin sytytys (kun kävin yläkerrassa avaamassa pellit tarkistin pyykkitilanteen ja hain liiman työhuoneesta), iso lettutaikina pöydälle unohtuneesta maidosta, taulujen penkominen eli hukkuneen lasikapussin etsiminen (Ville löysi), kahvinjuontia, tiskikoneen täyttö, pianonsoiton kuuntelua, päiväruuan tarkistus (kalapuikot isosta pakastimesta),kissojen ruokkiminen, kissat ulos/sisään/ulos,lasikapussin liimaaminen tauluun.
Kello on nyt 8:23
Nuottien etsiminen/äänenavausharjoitus joka jäi kesken. Pukeutuminen, vaatteet hukassa (kiitos Marina tunikasta!). Hampaanpesu. Puhtaan pyykin lajittelun aloitus samalla kun pukeutuu/etsii vaatteita (löysin kadonneen vessapaperirullankin). Pyykkikone pyörimään. Parin taulun järjestyksestä päättäminen.
Klo 8:40
Kylvösten kastelu. Kirkkomusiikki soimaan. Uunin täyttö, kissa ulos(ei uunista!) ja sisään ja ulos (?), kissa raapii tiskikonetta kun luulee sitä jääkaapiksi. Luettu Marie de l'Incarnationin tarinaa ja kummasteltu. Pedattu sohva. Lettutaikina on muuten älyttömän suuri :(
Klo 9:10
Sakeaa penkomista löytääkseni mustia renkaita. Ei löy. Laitoin korvikset itselle. Aamiainen! Samalla teen enkelikollaasia. Tässä kaikessa välissä yleistä höpötystä ja viikon-kuukauden ajojen suunnittelua.
Klo 10:45
Etsitty päivän tekstit palvelukseen, tehty juliste ja kaksi tulostettavaa kuvaa näyttelyyn, Letut paistettu ja samalla istuskelemalla tikutettu stikiirat läpi. FB-juttelua, tiskikoneen täyttöä, ruokapöydän raivausta. Uuni pöyhitty, koemaistettu lettuja kolmen eri hillon kanssa, roskien vienti, valokuvattu koivuja, pyykit koneesta ulos ja uudet sisään. Puhdistettu korvat. Hellan siivous, paistinpannujen pesu. Klo 11:08
Pöydän kattaus (melkein onnistuin tekemään tilaa kahdelle), kahvinkeittoa, kollaasia teen toisella kädellä ohi kävellessä, laskujen maksu. Tekstareita, pellit kiinni, pyykin lajittelu jatkuu, kaappiin asti omat vaatteet/pyyhkeet (miähet laittaa omansa)
Klo 11:52
Tekstareita. Myytävän mekon mittaus/kuvaus. Kahvi. FB ja mese. Kuminauhan katkomista, hakaneulan etsimistä. Kuminauhat sukkiin. Postilähetysten pakkausta, osoitteet hukassa. FB ja mese päällä ohessa, multitasking aikataulusuunnitelmineen. Pyykit koneesta ja narulle. Puhtaat kaappiin, järjestelyä.
Klo 12:35
Korujuttuja: pakkausmateriaalit hukassa. Yllätys...
13:00
Siementen tsiigailua ja pakkausta. Palvelustekstien tarkistus. Migreeni. Lääke. Selaan koottavia runoja/kuvia/näyttelytekstit. Postin haku. Lehteä ei muuten ole tullut vieläkään. Tiskikoneen täyttöä.
Klo14:30
Laulutunnille lähtö, migreeni hellittää hiljalleen, ihottumaa kaulalla jostain. Aurinko paistaa!
15-15:30
Laulupuolituntia! :) Vähän klippaa kii mutta ei haittaa, mut se että toisiks viimeinen tunti niin :( Pakettiautomaattisähläystä, kaupasta härkis, tarjousleipä ja uunimakkaraa.
Kotiin ajelua klo 15:50
Tein ruuan miehille, söin lettuja itse, hukkasin kännykän joka löytyi kissan pyllyn alla. TV auki, oisko jotain... katsoin hetken "Poika joka katosi musiikkiin"-sarjaa, mutta sitten olikin tiskattava paistinpannut ja laitettava tulet uuniin. Taisin polttaa toisen paistinpannun pilalle. Kastelin kukat. Korjasin taulunkehyksen kuumaliimalla ja laitoin yhden maalauksen siihen näyttelyä varten (listanauloilla!) Lähdin sytyttämään tuohukset tsasounalle, ripustin saamamme uuden ikonin. 18-18:35 hetki- ja ehtoopalvelus tsasounalla. Lämmitys jatkuu, puita lisättävä vartin välein, keitän teevettä. Tiskikoneen lataus ja päälle. Vastaan tekstareihin, meseen, s-postiin. Kirjoitan huomisen muistilappuja. Pakkaan uimakassin. Etsin yläkerrasta kollaasitarvikkeita, löydän kadoksissa olleita juttuja. Hukkaan kuplakirjekuoret. Laitoin saamamme nätin tyynynpäällisen sohvatyynyyn. Sommittelen toisella kädellä uutta työtä näyttelyyn (oikeesti? Ei tarttis enempää) ja laitan kiinnityssysteemejä tauluihin. Kerään kirppikselle tavaraa huomista vientiä varten.
19:54
Istun teellä. Kuuntelen kitaransoittoa. Mese/fb/tekstareita, aikatauluja.
20:25
Lääkkeet taisi sekoittaa mahan hetkeksi 😳 Nyt sommittelen älytöntä enkelikollaasia vanhaan puimurin osaan. Odotan että pääsen nukkumaan. Vielä voisi katsoa Areenaa. Lämmitys jatkuu yhä vajaan tunnin. Istun ja pölisen kaverien kanssa mesessä. Kuuntelen kun Valo tekee ruotsinläksyjä. Kissat hurisee. Iltapala-aika mullakin.
21:10
Karjalanpiirakkaa ja kahvia. Kuuntelen dudukin soittoa. Ostoslistan uudelleenkirjoitusta. Jo väsyttää hiukan, uuni vaan ei ota tyyntyäkseen. 21:33 ehdin eka kertaa tänään vilkaista uutisia ja totesin että mulle riittää nyt mun pieni maailmani. Hampaanpesu, petiin.
22:00
Areenalta sarjaa, iltalääkkeet, nukkumaan!
22:20
Uuni savuttikin vielä sisälle - täystuuletus&pöyhintää 😳 jos nyt nukkumaan...?

Ma arvan et liiga palju on liiga palju isegi logistikas. Kuid päev on lühike ja asjad pikad...

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kylläpä aika rientää

Pidän nykyään akustista päiväkirjaa bullet journalin (olkaa kiltit, keksikää sille suomalainen nimi!) muodossa ja FB on toinen päiväkirjani - ilman niitä olen hukassa. Meillä on tapahtunut vaikka mitä, mutta en kykene päivittämään tänne. Olemme saaneet vedenpuhdistuslaitteiston ja se toimii, olen piirtänyt paljon, kirjoittanut, kuunnellut äänikirjoja, käynyt järven jäällä, koonnut tulevaa näyttelyä, suunnitellut aikataluja, käynyt Espoossa, päässyt pt. Herman Alaskalaisen kirkkoon vigiliaan - ne ihanat ikoniseinät! Olen hukannut oikean jalkani muutamaan kertaan ja löytänyt se taas - ja olen saanut levysoittimen! Ja mitä kummaa, se sai minut tanssimaan, siis tanssimaan oikeasti! Niinkö paljon sitä kaipasin?

Kutyssa olen piirtänyt kuvia, vaikka siitä saa migreenin. Kotona olen tehnyt hassuja kuvia Arnen kanssa ja lukenut Fedja-setää. Olen maalannut tyttärille taulut synttärilahjaksi. Käynyt taiteilijaseuran ideointikokouksessa. Saanut tiskikoneen (siis me saatiin remonttilaina pankista!) ja iloinnut siitä kovin, sillä tiskauskin tekee kohtauksen. Ja tämä koneella/kännykällä oleminen. Yhä vaan, aina vaan, alati alati vaan.

Ja pian pääsee kevätkylvöjen pariin. Ihmeellistä.

Eesti keele lisaks ma hakkan õppima Islandi keelt - olen juba saanud aru esimesest grammatika kastist selle raamatus...tõesti ei ole midagi õppinud veel, kuid huvi on suur. Varsti polegi enam tühi koht minu aju sees! :D Tõsiseks: laulmine, lugemine, õppimine on nüüd alati rohkem vaja, et hoida minu mälu. Piltide tegemisel minu aju töötab nagu ingel. Jah, nii teeb...

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Käsi toimii jälleen!

Monta viikkoa käsi teki hidasta kuolemaa, nyt on voimat alkaneet palautua ja olen pystynyt piirtämään - siis luonnostelemaan, kötöstelemään. Kuumeinen mietintä mitä oikeasti tekisin. Joka päivä pitää jumpata kättä ja sormia, pinsettiote alkaa taas löytyä mutta reunasormet vieläkin takkuilee. Nyt aloitettiin kokeeksi pitkä kortisonikuuri ja Sirdaludin poisjättö on palauttanut minut melkein entiselleni, siis enemmän omaksi itsekseni ja sen vaikeat haittavaikutukset hävinneet yksi toisensa jälkeen.

Tundu et elu on selgem jälle, käsi töötab hästi - vöi on vähemalt parem kui eelmisel nädalal.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Miut on haastettu O.o

Nallen piirsin tänään Navikassa painokuosiehdotukseksi. Toinen takajalka puuttuu kuvasta.

Soja haastoi minut ja apuva enhän minä muista mitään, enkä kykene-jaksa selaamaan edes blogiani taaksepäin että löytäisin vastauksia. Mutta lonkalta:

1. Mitä unelmia toteutit 2016?

--- Kääk. Olen huono, maailman huonoin unelmoija. Jos yritän unelmoida jotain niin ajaudun sivuraiteille oitis - se on vähän niin kuin action-elokuvan katsominen, ajatukseni käy harhailemaan ja unohdan mistä on kyse. Mutta minun rakas perheeni ja ystäväni auttoivat minua toteuttamaan yhden haaveeni: pääsin sinne Eva Dahlgrenin konserttiin lokakuussa. Tämä on ehkä lähinnä unelmointia ollut. Niin ja kasvimaan laajennus, sekin onnistui, ei isoksi mutta kuitenkin, ja naapurin ystäväperhe lahjoitti meille aidatkin kasvimaan ympärille (kun ne vielä saadaan paikoilleen!) että *huomio!**unelma?* kanat eivät mene sinne. Eli kanala on rakennettu tulevia kesäkanoja varten.

2. Mitä opit?

Että on pakko hidastaa ja luovuttaa kun ei kykene ei jaksa kuten ennen.

3. Mitä murehdit?

Murehdin perheasioita, esimerkiksi yllättävän koville jouduin keväällä kun poika lähti Englantiin vähäksi aikaa. Enpä olisi arvannut.

4. Mistä nautit?

Kasvimaasta, kaalikoin hyökkäyksestä ja kivuista ja kaatumisista huolimatta. Laulamisesta. Pianonsoitosta vaikka se onkin ihan järkyttävän huonoa ja hidasta se minun soittoni. Tai siis "soittoni". Maalasin kuusi tauluakin! Kalastamisesta ja veneellä olemisesta nautin, pääsin vain liian vähän järvelle.

5. Mitä haaveita on vuodelle 2017?

Kuten sanottu... että selviän hengissä tulevasta leikkauksesta, onkohan se haave? Kanojen hoidon ja kasvimaan lisäksi varmaankin haaveilen, että tänä vuonna pääsisin uimaan järveen monta kertaa. Ja haluan maalata ainakin kuusi taulua. Kolmekin käy, hätätilanteessa.

6. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä?

Nyt meni vaikeaksi, en muista. Auttakaa?

7. Mitä halusit, mutta et saanut?

Terveyttä?

8. Mitä halusit ja sait?

Musiikkia, pieniä lomasia pois kotoa, taiteilijaseminaariinkin pääsin osallistumaan - vihdoinkin jotain ihan vaan itselleni.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Se kun migreeni vaan palaa aina uudelleen. Ja se, etten saanut tarvitsemaani hoitoa ja apua terveyskeskuksesta. Nyt asiat paranevat, ylilääkäri otti asiani todesta ja omalääkärikin palaa. Potilasasiamies teki todella hyvää työtä, suuri kiitos hänelle! (Ensi viikolla oletettavasti saan kortisonipiikkejä ja ainakin RTG-labra-ym tulokset, saattaa olla nivelrikko lonkassa sanoi fyssari, mutta puutumista ym. se ei selitä)

10. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Tiiä pöyristynkö enää mistään. Suomen hallitus ja muutama muu varmaan nostaneet tunnekuohuja täälläkin.

Tämä taas on väriharjoitusta - unohdin siveltimen kotiin enkä jaksanut lähteä etsimään talosta joten kesken on, Navikassa tehtyä. Se on ainoa paikka jossa ehdin piirrellä mitään, tai saan keskittyä/pystyn keskittymään vain siihen. Eilen oli kaksi kohtausta ja olo tänään sen mukainen, mutta sitä ennen oli 8 päivää ilman migreeniä!

Alati raskem on siia kirjutada, pole aeg ega jõudu. Loodan et kevadel saan minu jõu tagasi. Sammu sammult edasi.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Voijei

Ei tuntunut yhtään tapahtuessa hauskalta mutta näin jälkeen päin naurattaa jo. Navikan vessan bideesuihku kun on sellaista jäykkää mallia, semmottinen teräsjuttu, raskas painaa siis sitä-mikä-se-on-kahva-juttu. Lisäksi se on väärällä eli vasemmalla puolella. Niin kun minä sitten sitä yritin käyttää ja sain vihdoin painettua siitä-mikä-se-on-kahvasta niin se peijooni pyörähti ympäri ja pytyn reunan yli ja lorotti vettä (onneksi lämmintä) litran pari suoraan housuihini ja leggingseihin ja hameelle, kunnes sain toisella kädellä käännettyä sen kohti seinää, jolloin vasta sain hellitettyä otteeni siitä-jutusta. Onneksi melkein käden ulottuvilla oli paksu pinkka käsipaperia niin sain kuivattua kaiken (vessapaperirulla oli jo tyhjä, olisi ikävä kastella uusi täysi rulla) aika hyvin ja onneksi alusvaatteet oli poikkeuksellisesti tänään tekokuitua (myös leggarit) joka kuivuu nopeasti. Mutta ei kuivunut kyllä kokonaan niissä kolmessa tunnissa, jotka vielä jouduin istumaan (!!!) ja piirtämään. Piirtäminen ja muu ei sujunut tänään muutenkaan, olen kauhean uupunut kaikkeen yrittämiseen puuskittain ja valtavan turhautunut: viidestä tussista, joita käytän Navikassa, en saanut tänään kolmea auki.

Päädyin siis piirtämään ensin arkillisen kuolleita, jotka pyysin sitten avaamaan silmät. Se oli hauskaa, työ on vielä kesken. Ja mua pyydettiin josko piirtäisin/tekisin jotain ystävänpäiväjuttuja niin tuli ihan paniikki että ei en kykene en halua koska kaupalliset ystäväjutut ällöttää minua, muutenkin mun suhde tällaisiin ystäväasioihin on sellainen, etten voi tyhjästä tehdä jotain jollekin, koska se on niin henkilökohtainen asia. En tiedä mitä voisin tehdä hyvällä omatunnolla myymälään. Ehkä ne jotkut mun kuusenkoristeet voisi myydä siellä ystävänpäivä-tekstein - äkkiäkös muuttuuu sellaiseksi kun pakkaa pahviin ja sellofaanipussiin somasti. Kunhan mun ei tartte ajatella asiaa niin. Mulla on rakkaita ihmisiä ystävänä, mutta en osaa ajatella edes millaisen kortin tekisin heille (jos ois pakko) nyt näillä käsillä - ja jos tekisin olisi se niin henkilökohtainen ettei sopisi myyntiin. Kävisikö tuo edellinen lintunainen, tosin en pysty niitä nyt piirtämään enempää... Tuskin kukaan sellaisia ystävälle haluaisi lähettää korttina, sen verran outo meilläpäin eikä monikaan tunne symboliikkaa/tarinaa/edes nimeä. Nyt kun en pysty liimaamaankaan puikon kanssa kuin palan tai kaksi ja nekin huonosti, en voi tehdä omanlaisia kortteja muutenkaan. Molemmissa peukalohangoissa on vaihteeksi joku tulehdus, en saa maitopurkkia auki, kahvikuppia täytyy pitää kaksin käsin, en saa pakattua kauppakassia kassalla paitsi ottamalla tavaroista ranteilla kiinni. Ja häntäluu on tulehtunut samoin kuin molemmat (!) lonkat/reisiluun yläpäät joten istuminen (ja nukkuminen)tuottaa kipua (tänään istuin osan ajasta lattialla) - ja ei, tutkimuksiin en pääse enkä hoitoa saa edelleenkään ennen kuin oma lääkäri tulee takaisin helmikuussa. Minut on uloskirjoitettu koko teekoosta, perjantaina on potilasasiamies ja ylilääkärin kanssa tapaaminen oikein porukalla, kaksi asiani tuntevaa sosiaalityöntekijää on mukana miehen lisäksi. Teekoon fysioterapeutti on katsonut toimintakykyäni sentään, siitä saanen jotain lausuntoa näytettäväksi. Muuten, jos on kuntouttavassa työtoiminnassa, niin eikös ois syytä olla asiaa tunteva kuntoutuslääkäri siinä mukana? Mulle sanottiin, että jos en pysty olemaan edes kutyssa, saa siitä puoltavaa näyttöä eläkeasialle (joka on nyt vakuutusoikeudessa) - mutta kun kukaan ei kirjoita mitään lausuntoa siitä etten pysty ja tulen kipeäksi siitä lyhyestä ajasta jota siellä olen. Ei kenenkään ohjaajan kirjoituksilla ole merkitystä, vaikka minulle sanottiin että siitä saa "näyttöä" - vaikka jouduin lopettamaan kirjastollakin kutyn sen vuoksi kun sain siitä migreenin ja käsivamman joka armas kerta siellä ollessani sen neljä tuntia viikossa. Kun omalääkäri ei ole huudeilla lainkaan niin heittopussit ei kirjoita mitään, eivät edes tutki koska eivät tunne mun historiaa. Testattu on siis. Nytkin tarttis kortisonipiikkejä, vaan en voi mennä hakemaan.

Viime yönä valvoessa muutaman tunnin taas olin hankala itselleni. Aloin haastatella itseäni, luuullen nukahtavani sillä tavalla näppärästi. Kysymys kuului: mihin tv-sarjaan samastut? .

- määrittele "samastua" - tarkoitatko samastumista henkilöhahmoon, tarinaan, aikakauteen - mihin? - määrittele "sarja" - onko oltava Suomessa esitettävä sarja (suomalaisia sarjoja en edes tunne) - onko oltava draamallinen sarja - pitääkö sen olla fiktiivinen - voiko se olla fiktiivinen muitta kuitenkin niin että se sijoittuu johonkin todelliseen aikaan tai tapahtumaan - vai saisiko se pliis olla ei-fiktiivinen ei-juonellinen sarja - käykö Netflix- tai BBC:n kanavat? - niin mitä sovittiinkaan mihin pitää samastua, henkilöön vai...

Enkä minä nukahtanut ennen kuin tankkasin lisää lääkettä. Olin kuin Klonkku, urputin keskenäni pimeässä ja väittelin ja selitin miten jokin asia on - en ääneen kuitenkaan. Johonkin aikaan kävin syömässä raksuja (en kissan) kynttilänvalossa liitan kulmalla talousjakkaralla kyyhöttäen. Nyt en edes muista mihin tulokseen päädyin, vastauksetkin kävi ihan mahdottomiksi kun pääsin sovintoon itseni kanssa mitä saa ja mitä ei pidä nyt ajatella.

Aspergerin yö siis.

Ei tea mis oleks nii frustreeriv kui töö millega pole mitte tähendust. Kuid sa istud ja joonistad 3-4 tundi tühi ja lolli joonistusid ilma mõistust. Nah, ma saan piletid basseinile ja 9 € / päev kui olen "töös".

maanantai 9. tammikuuta 2017

Huoh

Jokaviikkoinen turhautuminen kutyssa taas takana, kipeänä valvottu yö ei edesauta asiaa. Kunhan istun siellä paikanpäällä ja yritän olla nukahtamatta, pyörittelen kynää ja kuuntelen musiikkia. Muutakin kurjaa meneillään edelleen, muttei siitä sen enempää. Eka kuva kertoo mun fiilikset kutyssa.

Tundub et Keegi muu saaks parem kasu Navikas istudes - minu joonistused pole sugugi kaubanduslik. Lase mul minna palun...

torstai 29. joulukuuta 2016

Olen kyllä yhä olemassa...

... vaan ihan väsynyt. Kipu vie voimat, apua ei saa. Tänään pääsin uimahalliin, se auttaa vähäksi aikaa, mieli virkistyy ja vedessä pääosin nyt ei satu, vain oikea käsi kapinoi kaikkea vastaan.

Osasin ja kykenin myös leikkaamaan lumihiutaleen ennen joulua! :)

Mutta parasta oli tehdä hiljalleen ja vihdoinkin kaikki Henrikin kuusi vaimoa. Ne pääsivät omaan kuuseen, tilaustöitä en pystynyt ajattelemaankaan.

Soovin kõigile head uut aastat - või maailm on nii jube ja hull et see voigi ainult paremaks minna? Lepitakse siis kokku, et teeme hea ja ilus maailm ka 2017, eks? (Jah, tean: olen väga naiiviline!)