sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Inhorealismia

Nyt loppui kaunis blogi.... eikun laitan nämä kuvat tähän jos ken miettii mitä se akka valittaa, eikö jokainen vähän turpoa öisin. Kuvat otettu n. klo 2, 4, 6 ja sitten parin tunnin pystyssäolon jälkeen. (edit. Viimeisen selfien otin tänään 5.9. aamukolmen maissa)Nousen istumaan ja hiukan kävelemään että saan hengityksen kulkemaan paremmin ja silmiä auki. On muuten tosi vaikea ottaa selfietä kun silmät ei aukea. Nyt kello on 11 ja tuntuu että silmät alkaa olla oikeasti auki. Ja tämä turvotus siis kerääntyy päivän mittaan niskaan, päähän (päänahasta saa otettua kiinni!), silmiin, kaulaan, hartioihin ja niskanuppiin (kyttyräselkäefekti taattu) ja yön aikaan lihasten rentoutuessa neste läismähtää sitten vapaaksi ja kipu esimerkiksi silmissä on todella kova. Päivällä en käy edes kunnolla pissalla enää, sitä ei riitä - siitä toisesta asiasta en sano mitään muuta kuin että elämä on aika kovaa. Mutta miksi kaikki tämä, en tiedä! Oli lohdullista kuulla labrojen olevan kunnossa, mutta mistä apu? Fysioterapiasta toivon paljon, muuhun minulla ei olisikaan varaa. Lymfahoito olisi upea juttu, mutta kuka hoitaa ja missä, missä ei tuoksuisi mikään?

Laitan nyt lohduksi jonkun kauniinkin kuvan. Museojuttuja, metsää, Punnosen talolla otettuja kuvia taiteilijaseuran kirpparipäivänä kauan sitten... Aiheena ruskea väri.

Nüüd on väga kole ja inetu jutt, kuid ma tahan näidata et minu pea on öösel nagu milline kerakala.

Ei kommentteja: