lauantai 17. kesäkuuta 2017

Kerran kuussako päivittää hän?

Vissiin niin. En kerta kaikkiaan kykene tänne useammin. FB pelittää päiväkirjana, samoin bullet journal. Kananhoitoa on harrastettu ahkeraan, kesämatkasuunnitelmia tehty ja sovittu, navikassa on hoidettu kasvihuonetta ja kotona kasvimaata... siis päivät täynnä tekemistä vaikka keho sanoisi mitä. Ja sehän sanoo, edelleen. Verenpainelääkitys on auttanut onneksi ja luultavasti saan jotain muutakin hoitavaa lähiaikoina, vissiin on uniapnea tai joku keuhkojuttu kun keuhkopolille pittää kirjuuttaa lähete - tämän kertoi minulle sairaanhoitaja jolta muistin kysyä unimittauksen tuloksia asenteella "ainiin kysyn vaikkei sieltäkään mitään varmaan löytynyt", ja oli löytynyt ihan reippaastikin. Kerrankin siis löytynyt jotain, rasti seinään! Jospa yölliset tukehdukset selviäisivät - turvotuksia uniapnea ei selitä kylläkään.

Mutta olen vahvistanut itseäni mm. Helena Mirandan ajatuksilla kivusta, jäävuorikuvalla ja muilla hyvillä konsteilla ja käynyt uimahallissa viikottain jälleen - kohta se menee kesäksi kiinni mutta toivon mukaan saisimme laiturin rakennettua ja veneen korjattua niin pääsen järveen tänä kesänä.

Kävin tässä viikolla puolustusvoimien kiertuetapahtumassa Jyväskylässä ja oli hämmästyttävän mukavaa (tässä videota, kohdassa 1:20 Arne ja pappa :)) - siis kaikki, tapahtuma itsessään tietysti mutta myös itse kaupunki. Että alanko jo luopua vanhoista taakoista ja rasitteista tosiaan? Istuin satamakahvilassa aamiaisella ja luin Cennino Cenninin kirjaa maalaustaiteesta, katselin laivoja, ihmisiä, taloja, katuja. Olin itsekseni ilman suunnitelmia, päämäärää, aikatauluja. Osa perheestä oli tapahtumassa mukana käymäseltään, minä jäin yöksi pojan luo - kuvassa näky vävymies ja Arne ampumassa. Nautin jopa lentonäytöksestä, minä lentopelkohiiri. Kotona odotti tuhannet mäkäräiset ja kasvimaan loputon työ, paljon paremmin jaksan kaiken rasituksen kun käyn tuulettumassa välillä.

Mikä myös on ihanaa, on se että linkillä pääsee halvalla matkustamaan. Jyväskylään edestakaisin taisin maksaa viitisen euroa. Muista kuvista: maalasin Nonon nahkatakin selkään Pölökanin, Ville harjoittaa kanakuiskausta, laivat on kauniita, terassi siivottu, tsasounapolku ajeltu, ja aivan kesän alussa saatiin rantakatiskasta haukia - mutta sen jälkeen ei ole päästy katiskalle, laituri/veneongelman vuoksi.

Lapsepõlves minu kodulinn oli vanaaegne ja ilus ka, mulle meeldis vanad puust majad ja parkid ja selline väikelinna tunne. Aga nüüd... olen õppinud et minu vana kodulinn on tulnud ka täiskasvuseks, nagu mina isegi. Minu peab seda uude silmaga vaatama - seal on palju ilusaid kohti, veelgi hoolimata sellest et vanad majad on lammutatud maha.

Ei kommentteja: